8.10.

Liikkeellelähtö normaalista poiketen, koska lento lähtee Hki-Vantaalta arkipäivänä klo 12.55. Myös liikkuminen kentälle tehdään erilailla kuin normisti eli koska tulemme matkan aikana liikkumaan kävellen kaikkien kantamusten kanssa, teemme pikkutestin miltä se tulee tuntumaan ja kävelemme Leppävaaraan dösälle (melkee kilometri!) :D

No eipä siinä tietenkään mitään ollut, koska meidän rinkat painaa vain vajaa 9 kiloo ja toinen vajaa 13 kiloo! No onpahan mahdollisuus tuoda kerrankin tuliaisia.

Olimme kentällä ehkä hieman liiankin ajoissa, mutta parempi niin, hengailimme ulkona ja joimme pari olutta lentoa odotellessa.

Ensimmäinen lentomme (Lufthansa) oli hieman myöhässä, mutta lopulta laskeuduimme Muncheniin vain noin vartin myöhässä ja kerkesimme hyvin tepastelemaan kentän toiseen päähän ja nousimme saman tien jatkolennolle.

Lennot menee paljo nopsemmin ku ottaa pari olutta?

Airbus 340-600 on mukavan kokonen kone ja siellä tuli taas vajaat 12 tuntia pyöriteltyä peukaloita, no ei nyt ihan, mutta unta ei jostain kumman syystä saanut, ku parit pikku torkut. Onneksi noiden koneiden viihdekeskukset on nykyään aika pro -tasolla, joten tuli siinä pelattua pelejä, katottua pari leffaa ja lisäksi vielä kuuntelin pari tuntia äänikirjaa ja sitten olimmekin jo perillä ;)

9.10.

Aikaerosta johtuen kello Tokiossa oli 10 aamulla, joten ilman yöunia pitäisi sitkuttaa koko päivä, jotta saisi käännettyä kelloa täkäläiseen rytmiin.

Tokio on aika mahtava metropoli, kokonaisuudessaan siellä asuu lähes 38 miljoonaa ihmistä! Itse kaupungissa noin 9 miljoonaa. Muutamassa päivässä olisi tarkoitus nähdä kaikki mitä nyt olemme ennakkoon ajatellut siinä kerkeävämme.

Ajelimme Hanedan lentokentältä hotellillemme Tennozu Islelle monorailillä ja hotlan olinkin valinnut niin, että siitä on kätevä matka mölkkyskaboihin, helppo tulla lentokentältä ja kuitenkin sopivan matkan päässä keskustasta. 

No koska kello oli todella vähän, niin tietenkään emme pystyneet checkkautumaan vielä hotlaan, vaan jätimme vain bägit sinne ja menimme lähikauppaan ostamaan olutta. 

Hetken odoteltuamme saapui Jappe, joka majoittuisi siis samassa hotlassa meidän kanssamme, mutta matkusti Japaniin suoralla Finnairin lennolla. Hän kippasi myös tavaransa hotlaan ja sitten lähdimme tepastelemaan kaupungille.

Kävelimme Shinagawan rautatieasemalle ja vaihdoimme Japan Rail Passit oikeisiin matkustuspasseihin, niillä sitten muutaman päivän päästä lähdemme suhailemaan kohti etelää. 

Ai Tokyo Tower vähä muistuttaa Eiffeliä?

Söimme lounaan ja jatkoimme matkaa Tokyo Towerille. Jappe jäi venailemaan johonkin kahvilaan ja me Millan kanssa hisseilimme ylös torniin. Torni on lähes kopio Eiffel-tornista korkeutta myöden ja kyllähän sieltä näki lähiseudut ihan kivasti. Fuji -vuorta ei juurikaan näkynyt pilvien ja usvan takia, ehkä hieman ääriviivoja.

Näitä alkaa olemaan jo jokapaikassa... miks niihi pitää silti mennä seisomaan?

Tulimme takaisin maankamaralle ja hieman mietittyämme seuraavaa siirtoa, tuli paikalle Flore, Jukka ja Kuuba. Toki olimme viestitelleet heidän kanssaan, joten törmäys ei ollut ylläri ;) Tämä porukka oli saapunut pari päivää aikaisemmin ja he olikin jo hieman kerenneet koluta ympäri kylää. Jatkoimme matkaa porukassa ohi Zojoji -temppelin ja saavuimme lopulta Hamamatsuchon rautatieasemalle.

Ajelimme monorailillä kokopoppoo meidän asemallemme ja menimme syömään ja juomaan T.Y. Harbor panimoravintolaan. Murkinoinnin jälkeen pojjaat lähtivät tsompailemaan omaa hotlaansa kohti ja me menimme omaan kotoomme ja painuimme pehkuihin...

Japanilaisten hotellien huoneet ei oo koolla pilattuja, mut sinne mahtuu just se mitä tarvii...

10.10.

Aikaisin ylös ja kerkee enemmin, no ei me kyl ihan niin aikasin herätty. 

Ajelimme metroilla suoraan Uenon asemalle ja menimme Tokion eläintarhaan, siellä oli pari eläintä joita minä tai Milla ei oltu vielä nähty livenä, joten käväisimme ne tsekkaamassa eli panda ja jääkarhu, no pandat oli aika aneemisia, mutta jääkarhu piti showta yllä! 

Paras kuva pandasta... No ei kai se vankeudessa eläminen kivaa ookkaan :(

Täl dudella oli hauskaa.

Kiertelimme kuitenkin hetken aikaa tarhassa ja kun olimme lähdössä, niin Florelta tuli viesti et he olivat juuri saapuneet sinne. No kerkesimme kuitenkin mennä ristiin ja me jatkoimme matkaa Skytreelle.

634 metriä korkee torni... Harmi et sinne pääsee vain 450 metriin kuikoilee!

Jappe ja Milla ei halunneet mennä torniin ja mä arvoin et menisinkö. No helpotuksen arvoontaan soi Kuuba joka ilmestyi yhtäkkiä meidän eteemme. Florella ja Jukalla oli jotain vaivoja ja he olivat palanneet hotellilleen, joten Kuuba tuli tsekkaa tämän tornin. Käväisimme 450 metrissä jona aikana Jappe ja Milla olivat oluella. 

Pitihän se sielläkin steppailla lasilla...

Näkihän sieltä kauas tai ois nähny jos ei olis tommosta savusumua eessä!

Korkeuksien jälkeen metroilimme itsemme Shibuyaan katsomaan risteystä, jep, risteystä mikä on kuuluisa monesta Japani jutusta. 

No eihän se kuva ihan kerro risteyksen kauneutta, mut onhan se vilkas!

Kun risteystä oli tarpeeksi toljotettu, menimme Hooters -ravintolaan syömään, juomaan ja katsomaan tarjoilijoita.

Tämmönen Hachiko -hauvanpatsas löytyy muuten tuosta risteyksestä.

Sitten olikin aika ajaa metrolla Hamamatsuchoon, jossa meidän oli tarkoitus taas tavata kavereitamme. Pienen zombaamisen jälkeen Oli, Sini ja Damien löytyivätkin ja kävelimme ravintolalle, missä meidän piti tavata vielä Tsekit ja Slovakit. Slovakit Busan ja Vlado olivatkin meille jo tuttuja kesän eurooppareissulta. Tsekit Linda ja Lubo osoittautuivat myös loistotyypeiksi. Joimme DevilsCraft -pubissa parit oluet ja lähdimme etsimään jotain paikkaa, missä heittää vähän mölkkyä.

Kansainvälistä mölkkyreeniä, edustettuna Tsekit, Slovakit, Ranska ja Suomi.... missä Japani?

Löysimme lasten leikkipuiston ja koska kello oli jo about yhdeksän, jäimme siihen pelaamaan. Nakkelimme palikoita useamman tunnin jonka jälkeen tsekit sekä slovakit häipyivät unille. Me muut jatkoimme vielä kuitenkin pelejä, kunnes oluella, "lonkerolla", sakella ja vodkalla oli osuutta asiaan ja jouduimme käväisemään sairaalassa paikkaamassa yhtä kaveriamme :( Pari tuntia myöhemmin olikin aika olla jo yöpuulla, kello lähenteli neljää aamusta ja huomenna ois kuitenkin tarkotus tehdäkin jotain...

11.10.

Hieman meinasi aamu venähtää pitkäksi, mutta pääsimme kuitenkin jotenkin ylös sängystä klo 10. Hotellin aamiainen oli jo loppunut, joten menimme läheiseen kahvilaan syömään jotain.

Sitten otimme junan jolla ajoimme Shinjukun asemalle ja sen läheltä etsimme kissakahvilan jonka olin löytänyt netistä. No kahvila löytyi, mutta kun pelkkä sisäänpääsy kahvilaan olisi ollut 10 euron luokkaa, päätimme olla menemättä sisään :) Ei siellä siis muuta olisi ollut, kuin kissoja, kahvia ja pientä purtavaa. 

Missä se kahvila on? En tiiä, mut tuolta saa olutta!

Jappea alkoi hiukomaan, joten etsimme mukavan oloisen ravintolan nimeltään Lion Ginza, jossa nautimme pientä ruokaa ja olutta.

Oltiin sovittu taas muiden kaiffarien kanssa tapaaminen ja Kuuba sekä Jukka olivatkin meidän oluiden aikana saapuneet Shinjukuun, joten nappasimme heidät mukaan asemalta ja lähdimme kulkemaan kohti isoa puistoa, jossa ajattelimme pelata erän mölkkyä. 

Valmistauduimme koitokseen ostamalla olutta ja sitten ei kun puistoon... no ei! Juuri se puisto mihin meidän oli tarkoitus mennä pelaamaan oli suljettu lukuisien Dengue -kuumetta levittävien hyttysten takia, no niimpä tietty.

Ei siinä paljon auttanut, vaan jatkoimme matkaa jonkun urheilukeskuksen läpi kohti seuraavaa puistoa, katsoin kartasta vain, että kun seuraamme junanrataa, niin tulemme aikanaan perille... no ei! 

Joo, kyllä meidän piti seurata sitä rataa, mut en sit katsonut tarkemmin sitä karttaa, et se rautatie haarautuu, jolloin meidän pitää alittaa se rata ja jatkaa sitä päärataa pitkin. Onneks ainakaan mulla ei sinänsä ollut mitään varsinaista päämäärää eli tarkoitus oli vain pelata ja käyskennellä kaupugilla. Eli ei löytynyt puistoa sen radan varresta.

Uuden suuntiman mukaan menimme sitten Roppongin läpi kohti Shiodomen asemaa, edelleen kävellen ja jossain vaiheessa Jukka ja Jappe hyytyivät ja lähtivät metroilla hotelleihinsa. 

Minä, Milla ja Kuuba jatkettiin reippaasti Shiodomeen asti ja siellä tapasimme taas Lubon, Lindan, Dusanin, Vladon, Olin, Sinin ja Damin. 

Meillä oli tarkoitus ostaa ruokaa ja juomaa mukaan ja mennä läheiseen puistoon pelaamaan mölkkyä. Tsekit ja Slovakit olivat niin väsyneitä, että he päättivät skipata pelit ja lähtivät hotellilleen. Me loput etsimme aikamme kauppaa mistä voisi ostaa evästä ja kun sitä ei löytynyt, päätimme mennä vain ravintolaan syömään.

Otimme suunnilleen ekan raflan mitä näimme ja se olikin ihan hauska kokemus, siellä tilattiin raakaa lihaa etc pöytään ja sitten grillattiin ne itse. Annokset oli tosi pieniä ja kalliita, mutta turinaa riitti ja tunnit kuluivat kivasti. Join myös jotain paikallista omituisuutta nimeltä Hoppy, siinä pöytään tuotiin tuoppi jossa oli jotain nestettä (ilmeisimmin Schotsua?) ja pullo olutta. Neste oli jotain likööriä jota paikalliset kutsuvat japanilaiseksi vodkaksi ja olut vain kaadettiin sen sekaan, ihan ok, mut ei nyt mitenkään vou :D

Gourmee illallista!

Ei jaksanut ajatellakaan mölkkyä enää, vaan sanoimme heipat ja lähdimme lähimmälle monorail -asemalle, josta pääsisimme helposti metroja vaihtamatta kotipysäkillemme... no ei! Niinkuin tänään muutenkin, kartta ei ollut ystävämme, vaan käveltiin pikkasen harhaan, tai no aika paljonkin eli löysimme aseman 7 kilometriä harhailtuamme. 

Kun pääsimme hotlalle, niin runtastic näytti että olimme kävelleet tänään 33 kilometriä :D 

No huomenna saa sit vastaavasti seisoskella, kun on vihdoin se oikea Mölkky päivä!

12.10.

Kisat alkaisivat kympiltä ja ilmoittautuminen klo 9.30, joten oli oltava ajoissa liikkeellä. Kävimme aamiaisella ja otimme Japen matkaan ja ajoimme Rinkai Line -junalla Shinonomen asemalle. 

Pelikentäksi Japanilaiset olivat valinneet Ruy Ramos -futsalhallin, koska näin taifuuni aikana olisi iso riski yrittää pelata ulkona, myöskään sopivaa ulkokenttää ei ole helppo löytää. Toki ulkona hiekalla olisi ollut kivempi pelata, mutta tekonurmi toimi myös yllättävän hyvin.

Tekonurmi sopii ihan hyvin Mölkyn pelaamiseen :D

Pelit meni vaihtelevasti ja sijoituimme jaetulle 5. sijalle (Minä, Milla ja Kuuba = HMS SaSaMi), Japen, Floren ja Jukan joukkue Mölkky Royals sijoittui kolmanneksi, Team Japan (Nami, Shinya ja Shuichi) olivat tokia ja voiton vei... yllätysyllätys Olivier ja Damien :)

Kaikki kuvassa!

Pelien jälkeen meillä oli jatkot tiedossa ja ne olivat periaatteella kaksi tuntia ruokaa ja juomaa, niin paljon kuin jaksaa vetää, ei buffetti, vaan listoilta. No kahteen tuntiin kerkee muuten vetää aika paljon ;) eli ruokaa oli pöytä koko ajan pullollaan ja paikallisia oluita, viskejä, sakeja ja liköörejä tuli maisteltua! Toki kaksi tuntia kului myös todella nopsaan. 

Ensimmäiset mätöt...

Mätön jälkeen ravintolan ulkopuolella aloimme hyvästelemään porukkaa ja siitähän ei tullut loppua.

No osa siitä sitten kaikkosi, mutta sellainen reilun tusinan porukalla lähdimme vielä "yhdille" toiseen lähistöllä sijaitsevaan ravinteliin. 

Jostain kumman syystä, vaikka olimme juuri ahtaneet itsemme täyteen ruokaa ja juomaa, jatkui sama meno tässä ravintolassa?!? Yhtäkkiä oli pöytä täynnä olutta ja ruokaa! Tuli maistettua niin montaa eri raakaa kalaa ja äyriäistä, etten edes muista. 

Lisää juomaa ja kyl sitä ruokaakin tuli...

Yhdessä vaiheessa kun olimme menossa röökille Millan ja Olin kanssa, niin törmäsimme japanilaiseen liikemieheen ja hän sanoi et tulkaa hänen loossiinsa röökille (tässäkin ravintolassa sai polttaa sisällä, mutta kun muut pöydässä syö, ni ei se nyt hirveen kivaa oo)! No miksikäs ei, siinä sitten turisimme neljän japanilaisen kanssa, jotka muuten ei osanneet juurikaan englantia. Toisaalta kukas sitä nyt samaa kieltä tarvii ku tajutaan toisiamme muutenkin, ainakin osaksi. Näytimme heille mölkkyvideoita youtubesta ja kaikkee sellasta! 

No mutta siis aikamme ravintolassa oltuamme, tuli sielläkin valomerkki ja oli aika lähteä kotiin. Hyvästit kaikkien kanssa kesti pienen ikuisuuden ja tuurilla kerkesimme viimeiseen Rinkai Linen -junaan meidän suuntaamme.

Noin yhdeltä taisimme olla hotlalla, mutta jäimme sitten vielä Japen kanssa olustamaan hotlan edustalle. Jappehan lähtee kohti Suomea jo tiistaina, joten sanoimme sitten heipat ja lähdimme nukkumaan. Paitsi tietysti me, koska meidän piti vielä pakata kaikki valmiiksi. Huomenna on tarkoitus siirtyä Kyotoon ja koska se taifuuni on tulossa, niin paikalliset sanoivat, että ainoa mahdollisuutemme on ekat aamun junat, sen jälkeen Tokiosta ei enää pääse ulos! 

Eli huomenna matka kohti myrskyn silmää :P

13.10.

Muutaman tunnin unilla rinkat selkään ja hotellin shuttle -bussilla Shinagawan asemalle. Vielä ei näy merkkejä myrskystä, joten olemme hyvään aikaan liikkeellä. Shinagawassa olimme jo klo 7 ja nappasimme tiketit heti seuraavaan junaan, joka lähti klo 7.10.

Seuraava kulkuneuvomme...

Noin kolme tuntia myöhemmin olimme Kyoton rautatieasemalla, matkaa tänne oli noin 450km, joten noi Shinkansenit ei paljoo vitkastele.

Kyoto on Japanin vanha pääkaupunki, asukkaita siellä on noin 1,5 miljoonaa. Kaupungissa on myös 17 Unescon maailmanperintökohdetta! Valitettavasti meillä ei myrskystä johtuen oli aikaa käydä kaikissa :(

Pikamarssia hotellille jättämään rinkat säilöön ja sitten juoksemaan nähtävyyksiä. 

Palasimme juna-asemalle, jossa meille kerrottiin, että viimeiset junat kulkevat klo 15.39, joten meillä oli semmonen reilu neljä tuntia aikaa käydä jossakin. No hyppäsimme junaan joka ajoi Saga Arashiyama -asemalle. Siitä oli pari kilometriä Bamboo Groove nimiselle alueelle eli pieneen bambumetsään. 

Bamboo Groove...

Siellä kiersimme hetken ja jatkoimme Tenryu-ji -temppelialueelle. 

Tenryu-ji -temppeliin käy tie.

Siihen tutustuttuamme palasimme juna-asemalle ja silloin alkoi ripottelemaan vettä. 

Tenryu-ji -temppelialueen karppilampi.

No sille ei voinut minkään, koska oli pakko vielä käydä parissa paikassa ennen kuin taifuuni Vongfong toisi mukanaan tuulta ja kunnon sadetta.

Ajoimme junalla Nijo -asemalle ja kävimme katsomassa Nijo -linnan, sitten metrolla muutamia pysäkkejä ja Kyoton Imperial Palaceen, paitsi että, sinne pääsee vain ennakkoilmoittautumisella ja silloin kun ei ole pyhäpäivä eli tämä maanantai oli "Japanilainen urheilupäivä" eli heidän pyhänsä?

Nijo Castle, Kyoto

Sade ei hirveästi lisääntynyt, mutta tuulenpuuskat oli sitä luokkaa, että ajattelimme palata hotellille checkkautumaan sinne. Otimme matkalta mukaan ruokaa ja juomaa, jotta ei tarvitsisi lähteä etsimään muonaa kovemmassa sateessa. 

Kun me etsimme ruokaa, paikalliset teippasivat kauppojen ovet kiinni, ettei vettä tulisi niin paljoo sisään ;)

Vähän yli kolme olimme hotlalla ja söimme ja joimme eväitä loppuillan. 

Kovin myräkkä piti olla noin klo 01.00, mutta jo kello 11 olin niin väsynyt, ettei pystynyt valvomaan ja katsomaan puhuria, Milla hyytyi jo ysin jälkeen, joten se siitä myrskystä :P

14.10.

Herättiin klo 7 ja jotain. Ei tietoakaan, että olisi ollut jotain taifuunia :) 

No ilmeisesti se olikin mennyt huomattavasti etelämpää ohi, joten mitään hirmumyrskyä ei Kyotossa oltu edes nähty. Olisihan se varmaan ollut mielenkiintoinen kokemus, mutta joo :D

Kävimme aamiaisella ja sitten pakkasimme kamat ja jätimme ne taas säilöön hotellille. Kävelimme Nishi-Honkanji -temppelille ja sen jälkeen Hogashi-Honkanji -temppelille. 

Hogashi-Honkanji -temppeli...

...ja sen mahtavat yksityiskohdat!

Niiden jälkeen ajoimme metrolla Gionin -alueelle ja käpeksimme ympäriinsä kivoilla kaduilla. Lopulta kävelimme takasin hotellille, otimme tavaramme ja menimme hankkimaan junatikettejä seuraavalle etapillemme.

Gionin -alueella tepastelua.

Kello oli 13.00 kun saimme liput Kyoto-Osaka sin-Kokura-Beppu eli kahdella vaihdolla oli tarkoitus päästä reilussa viidessa tunnissa perille.

Ensimmäisen junan löytäminen osoittautui hieman vaikeaksi, kun emme tajunneet aluksi, että alkumatka mennäänkin normaalijunalla, eikä superexpressillä. No juosten piti viimeset metrit edetä, että junaan ehdimme!

Eka junamatka kesti vain puolisen tuntia ja sitten vaihdoimme Shinkansen Sakura Expressiin, tämä juna oli nopeampi kuin eilisen Shinkansen Hikari, joten etenimme mukavasti noin 300km/h Kokuran asemalle. Siellä oli vaihto Sonic junaan joka oli paikallinen pendolino eli kulki vain paria sataa :D

Ajallamme saavuttiin Beppuun noin viiden aikaan ja koska kello oli jo sen verran, niin pystyimme tehdä chekkauksen ryokaniimme (Japanilainen majatalo) heti kun sinne olimme kävelleet.  

Tervetuloa Beppuun!

Beppu on kuuluisa kuumistalähteistään ja onseneistaan (kylpylä) se on kohtalaisen pikkukaupunki täkäläisellä mittapuulla eli siellä on noin 120 tuhatta asukasta ja se tuntuikin lähes pikkukylältä noiden kahden edellisen kaupungin jälkeen.

Sitten ajatuksissa oli vain ruoka ja sitä lähdimme nauttimaan suositeltuun ravintolaan Toyotsuneen. Kun olimme ahtaneet itsemme täytyyn japanimuonaa, niin palasimme hotellillemme ja menimme tunniksi pulikoimaan hotellin onseniin. Siellä vesi oli niin kuumaa, että kylpemisestä ei meinannut tulla mitään, no kyllä siihen kuumuuteen sitten tottui. 

Onsenit ovat siis paikallisia kylpylöitä, jotka hyödyntävät läheisten tulivuorien kuumia lähteitä, sekä lämmössä, että mineraaleissa.

Pulikoinnin jälkeen unta ei paljon tarvinnut taas kutsua, jotta öitä...

15.10.

Kylläpä uni taas maistui! 

Milla otti tällä kertaa länsimaisen aamiaisen, joten ilmeisesti alkaa Japanimuona jo kyllästyttää :) Mä vedin perinteisen japanilaisen, siinä oli varmaan yli kymmentä sorttia muonaa ja ei ne kaikki kyllä hirveen hyviä ollut.

Aamupalan jälkeen kävelimme juna-asemalle ja vuokrasimme polkupyörät, välillä vähän pyöräilyä kaiken kävelyn sijaan. 

Mielessä oli vuokrata halvimmat cygät mitä kylästä löytyy, mutta ei me löydetty kuin yksi vuokraamo. Hinta 1200 yeniä tuntui kovalta eli noin 10€, mutta koska vaihtoehtoja ei nyt näkynyt, niin otimme pyörät. Kun ne meille tuotiin, niin kävi huvittamaan, ne olivat sellaiset sähköavusteiset mummopyörät. Tuumittiin, et ei kai siitä mitään haittaakaan oo :D

Cygät alle ja menox! Patsas dude on "Shiny Uncle".

Lähdimme ensin etsimään Bamboo Craft -museota ja se löytyikin helposti, siellä käytyämme jatkoimme matkaa kohti Bepun kuuluisia kuumia lähteitä. 

Muutaman järjettömän vuoristoylämäen jälkeen mietimme, että voi kiitos sille, kuka on tämmösen sähköpyörän keksinyt ja että meille tämmöset vuokrattiin, olis tullu paljon kävelyä, koska ei niitä mäkiä ois tällä kunnolla ylös polkenu!

Kävimme ensin "sinisellä" lähteellä (Kamado-Jigoku) ja sitten "kermanvalkoisella" (Shiraike-Jigoku). Niiden jälkeen oli pidempi siirtymä ja myös tällä matkalla avustin oli paikallaan, eksyimme nimittäin hieman ja ajoimme todella pitkän ja jyrkän alamäen alas ennen kuin huomasimme erheen :) Eli vuorossa olivat "punainen lähde" (Chinoike-Jigoku) ja viimeisenä "tornado lähde" (Tatsumaki-Jigoku), joka oli siis mallia geysir.

Kamado -Jigoku

Kananmunat keittyy lähteessä!

Tatsumaki-Jigoku

Kun lähdealue oli kierretty ajelimme rantaan ja kävimme katsomassa, että Beppu Tower oli kiinni, sitten ajoimme juna-asemalle ja niin oli kulunut noin kuusi tuntia, matkaa kertyi noin 25 kilometriä. 

Maisemia matkalta.

Sitten lampsimme takaisin hotellille ja koska matkalla olimme syöneet vain jotain snäkkiä kaupasta, niin oli todella nälkä. Päätimme ottaa paikallisesta snäkäristä jotkuu pikkusalaatit ja mennä sit parin tunnin päästä isolle murkinalle.

"Ruoan" jälkeen haimme mölkyn ja menimme Kitahama -puistoon heittämään mölkkyä, siinä vierähti se pari tuntinen pikaisesti ja sitten menimme syömään sushia ja tempuraa. 

Maailman ensimmäistä Beppu-Mölkkyä?

Kylläisenä palasimme hotellille ja vaikka olimme väsyneitä, niin menimme vielä kellimään samaan onseniin kuin eilen. Tunnin puljauksen jälkeen piti vielä pakata kamat huomista siirtymää varten ja sen jälkeen simmut ei pysynytkään enää auki.

16.10.

Aamiainen nassuun ja vähän vielä kävelylle, kävimme tsekkaamassa Takegawara -onsenin, joka on vanhin ja hienoin tässä kylässä, sekä sitten menimme sinne Toweriin joka eilen oli kiinni. 

On se Beppukin ihan kivan kokonen kylä.

Näiden jälkeen takaisin ryokanille ja kamat kantoon. Assalla liput Kagoshimaan, Kokuran kautta ja sitten junailua kolmisen tuntia.

Kagoshimassa vähän vaille kaks, sit hotlalle Taisei Annex checkkautumaan ja sen jälkeen hieman muonaa eli vaikka sushia!

Tämän matkan mahdollisesti parhaat pöperöt tuotiin pöytään näin!

Ruoan jälkeen kävellen Sakurajiman lautalle. Lautta Sakurajimaan maksoi kokonaiset 160 yeniä (1,20€)! 

Sakurajiman saarella on maailman aktiivisin tulivuori Sakurajima Minami-dake, se "purkautuu" kokoajan tai siis tupruttelee savua. Näin se on tehnyt jo vuodesta 1955! 

Siellä se pössöää!

Kävelimme saarella muutaman kilometrin ja sitten pysähdyimme katsomaan auringonlaskua, ottaen samalla jalkakylpyä. 

Periaatteessa saari ei enää ole oma saarensa vaan vuoden 1914 suuremmassa purkauksessa se liittyi tähän isompaan Kuyshun -saareen.

Aurinko laskee Kagoshiman taa...

Kun aurinko oli mennyt horisontin taa, kävelimme takaisin satamaan ja tulimme taas lautalla yli Kagoshimaan. Sitten kävelimme hotellille ja valitsimme ruokapaikan. Lonely Planetin opuksessa oli vain pieni bugi eli valitsemamme ruokapaikka oli kirjoitettu englanniksi ja kaduilla ravintolat japaniksi eli emme sitten löytäneet oikeaa paikkaa. Se ei paljon haitannut, koska hotellimme lähistöllä oli paljon ravintoloita. Valitsimme sitten ruokapaikaksi sellaisesta 25 pikkuravintolan hässäkästä mestan missä tarjottiin Ramenia, se on Kyushun -saaren erikoisuus, siinä oli nuudelia, possua ja hiiltyneeksi poltettua valkosipuliöljyä, mielenkiintoinen muona, mutta hyvää se oli!

Some bridge in Kagoshima

Ruoan jälkeen hilpaisimme hotellille ja niin oli taas yksi päivä kulunut. Huomenna lähdemme takaisin Tokyon suuntaan, mutta vielä on pari pysäkkiä jäljellä!

17.10.

Hotellin aamiaisen jälkeen taas kamat kasaan ja assalle, kiertelimme ensin aseman kauppoja ja ostimmekin jotain tuliaisia. Sitten JR:n toimistosta liput Fukuokan Hakata -asemalle. Nää Japan Rail Pass:it toimii kyllä uskomattoman hienosti, kertaakaan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja junissa on ollut aina tilaa. Vain Kukorasta Beppuun matkalla emme saaneet varattua istumapaikkoja, mutta onneksi "ei varattavissa" vaunuissa oli reilusti tilaa.

Matka jatkuu...

Noin puolilta päivin olimme taas matkanneet vajaat 300 kilometriä ja saavuimme Fukuokaan, kävelimme ryokanillemme (Kashima Honkan) ja jätimme tavarat säilöön ja lähdimme kävelemään kaupungille. 

Fukuoka on Japanin kuudenneksi suurin kaupunki 1,5 miljoonalla asukillaan. Silti lähes kaikki näkemisen arvoinen löytyy pieneltä alueelta, läheltä Hakataa.

Tepastelimme ensin Kushida -temppelille ja sieltä ostimme ennustukset, jotka sitten kiinnitimme naruihin joihin ne pitää jättää, saa nähdä toteutuuko enteet :D 

Kushida -temppeli.

Ennustuskone...

Tämä ennustus tiesi, että vaihdan työpaikkaa...

Tämän jälkeen kävelimme Fukuokan satama-alueelle ja siellä olevaan Hakata Toweriin, Fukuokasta löytyy myös hieman korkeampi torni, mutta se on sen verran kaukana, ettei näe vaivaa lähteä ajelemaan metroilla, noiden korkeusero on ehkä 20 metriä. Hakatan torni oli lisäksi ilmainen ja sieltä sai käsityksen kaupungin koosta.

Nää tornit ei välttämättä oo mitään kaunistuksia...

Tornin jälkeen kävelimme eri reittiä takaisin ryokanillemme ja chekkauduimme sisään ja sen jälkeen lähdimme tutustumaan muihin temppeleihin. 

Hienoja sydeemeitä temppelialueet täynnä!

Majoituksen läheltä sijaitsi alue jossa oli monen monta eri temppeliä (Shofuku-ji -temppelit) ja niitä siinä sitten kierrettiin, muunmuassa Tochoji -temppelistä löytyi maailman suurin puusta veistetty Buddha, se oli 16,1 metriä korkea!

Buddhasta ei saanut ottaa kuvaa, joten laitan tähän tämmösen temppelikuvan :)

Temppelialueen jälkeen kävelimme johonkin ostoskadulle, mistä yritimme löytää jotain ostamisen arvoista. Hirveesti ei löytynyt kun tavara oli lähinnä merkkituotteita etc. Sitten kävelimme toiselle ostosalueelle nimeltä Tenjin ja sitä voi kutsua vain sanalla ostoshelvetti! Se oli maanalainen kilometrin mittainen kaksikäytäväinen katusysteemi täynnä kaikkia maailman vaatebrändejä etc... 

Milla the Sumo

Emme viihtyneet siellä juurikaan, joten tulimme takaisin maanpinnalle.

Siinä teputellessa alkoi nälkä kurnimaan ja päätimme kokeilla muualla Japanissa harvinaista yatai -ruokailumuotoa eli se on paikallinen katukeittiö. Se ei kuitenkaan ole samanlainen kuin esimerkiksi Thaimaassa, vaan siinä on kärry johon käydään istumaan, tilataan muonaa ja juomaa ja sitten katsellaan kun kokki tekee safkan. 

Kuvassa koko ravintola!

Niinkuin tässäkin, tää siirtyy helpommin... Ruoka oli loistavaa!

Annokset on pieniä, mutta niitähän voi aina tilata lisää :D 

Fukuokassa noita käyrryjä on liikkeellä lähes jokailta noin 150, joten valinnanvaraa ruoan suhteen löytyy jo noista.

Murkinoituamme lähdimme etsimään Fukuokan ehkä parasta olutravintolaa Goodbeer Faucetsiä, se löytyikin ihan läheltä ja siellä nautimme muutamat erilaiset japanioluet.

Saako jo alottaa?

Kello oli noin ysi, joten lähdimme lampsimaan ryokanille ja sinne päästyämme olimme taas kävelleet päivän aikana noin 30 kilometriä, niitä vaan tulee ku kiertelee kylillä!

On se hiano!

Huomenna matka jatkuu, joten kerrankin kävimme suht ajoissa unille...

18.10.

Aamiainen oli tilattu klo 8.30, joten saimme nukkua kunnon yöunet, yllättäen vain futon-tatami -yhdistelmä oli tällä kertaa todella kova ja ainakaan mä en nukkunu kovin hyvin.

Aamiaista...

No ei auta, liikkeelle oli lähdettävä ja kympin jälkeen olimmekin jo taas Hakata juna-asemalla tikettijonossa. Liput saatiin parin kymmenen minuutin päästä lähtevään junaan, joten ei edes tarvinnut tällä kertaa juosta! 

Noin tunti ja kymmenen minsaa ja olimme perillä Hiroshimassa. Täällä hotellimme sijaitsee lähellä atomipommin muistopaikkoja, joten juna-asemaltakin pitää kipittää sinne lähes 3 kilometriä.

No eihän me sinne jaksettu käpytellä, vaan otimme spåran assalta ja ajelimme sillä muutaman pysäkinvälin, sitten navigoimme itsemme hotlalle tuurilla. 

Jätimme rinkat ja reput säilöön ja lähdimme kävelemään Hiroshiman rauhanpuistoon. Siellä on muistomerkkejä atomipommijutuista ja käyskenneltyämme siellä tovin menimme museoon jossa käydään läpi mitä pommi oikeasti teki kaupungille ja sen asukkaille. Se oli aika järkyttävää katsottavaa! Museon jälkeen kävimme toisessa museon tapaisessa, missä on mm kaikkien uhrien nimet ja kuvat niiltä joilta sellainen löytyi. Toki kun koko kaupunki tuhoutui, niin paljon jäi ihmisiä ”tunnistamatta” eli niitä ei ikinä löydetty.

Tää nyt on tuttu kaikille, mut onhan se aika sykähdyttävä muistomerkki!

Tolla korkeudella se sit pamahti...

...eli tää, ei ollu hirveen isomöhkäle, mut paljon sai tuhoa aikaan!

Puiston jälkeen kävelimme Hiroshiman -linnalle ja sen kierrettyämme ja sisälle vilkaistuamme jatkoimme matkaa metrolla, Hondori -asemalta toiselle päätepysäkille Koikikoen-mae -asemalle. 

Hiroshiman -linna.

Sieltä löytyy Hiroshima Sanfreccen kotiluola Edion Stadion. Hiroshimalla oli tänään peli Nagoyaa vastaan. Menimme paikallisten fanien perässä stadikalle ja sieltä löytyikin helposti lipputiski, mistä ostimme liput peliin, piljetit kustansivat noin 20€ kappale. 

Meillä oli aivan järjetön nälkä, mutta hetken me katselimme ensin peliä ja sitten Milla meni etsimään purtavaa. Lopulta jotain palan painiketta ja olutta olikin löytynyt ja niitä siinä sitten nutustelimme peliä katsellen. Japanilaisilla oli hieman erilainen jalkapallokulttuuri ku mihin oon tottunut, tai oli siellä ne tosifanit jotka lauloivat ja kannustivat omiaan, mutta muut olivat kuin piknikillä, niillä oli eväät ja kun ne oli syöneet , ni ne lähti suunnilleen menemään?!? 

Millakin viihty fudispelissä heti kun sai olutta ja purtavaa!

Peli itsessään oli ihan hyvän tasoista ja toisella puoliajalla hieman yllättäen Hiroshima osui joka paikasta ja peli päättyi 4-0. Pelin jälkeen menimme takaisin metroasemalle ja palasimme hotellille chekkautumaan. 

Hetken istuskeltuamme lähdimme etsimään ruokapaikkaa (pelimurkina ei pitkälle riittänyt) ja josko sitä jotain taas shoppailiskin. Ensin kävimme paikallisessa mangakaupassa, josta piti ostaa vaa joku sarjis. Teputimme ympäriinsä, mutta ruokapaikkaa ei löytynyt, siis sellaista mitä olisimme halunneet. Löysimme sitten pari loistavaa olutravintolaa joista toisessa otimme vähän erikoisemmat oluet.

Niin no joo, mitäs sitä ottais?

Illan hämärissä löytyi atomipommin hypocenterikin!

Oluen jälkeen kelpasi lähes mikä ruoka vain, joten otimme take outit Lotteria -pikaruokapaikasta. Menimme hotellille syömään ja sen jälkeen mölkky kainaloon ja hotlan ulkopuolella olevalle lastenleikkipaikalle heittelemään. 

Game on!

Useampi tunti siinä heiteltiin ja vain yksi oikeasti pelistä kiinnostunut kävi sitä katsomassa, moni ohikulkija kyllä hetkeksi pysähtyi ihmettelemään, mutta ei saatu paikallisia pelikavereita. Kun oluet oli juotu, lähdimme takaisin hotelliin, olimme suhteellisen ajoissa, joten ensi yönä saa nukkua taas ihan kelpo yöunet.

19.10.

Kasilta hereillä ja aamiaiselle. Murkinan jälkeen kamat taas kantoon ja spårapysäkille, spåralla assalle ja matkaan. 

Tänään iltapäivästä olisi tarkoitus olla taas Tokiossa, mutta päätimme pysähtyä matkalla Himejissä. Siellä on googletuksen mukaan Japanin hienoin linna Himeji Castle. No reilu tunti Hiroshimasta ja olimme perillä. Laitoimme rinkat ja reput matkatavarasäilöön ja kävelimme linnalle. 

Himeji Castle

Linnaa ennen oli puistoalueella kirpputori, jossa kiertelimme aikamme ja sitten menimme sisään. No ei siis menty ihan sisään asti, koska linna on isossa remontissa ja vain linnanpuistoon pääsi tutustumaan. Onneksi sentään linna ei ollut mitenkään peitetty, joten saatiin ihan hyvä kuva siitä. Kiersimme piha-aluetta niin paljon kun sitä nyt pystyi kiertämään ja sitten lampsimme takaisin assalle.

No onhan se hieno! Ens kerralla sit jos pääsis sisällekin?

Siinä olikin taas jo alkanut hiukomaan, joten etsimme muonalaa aseman lähettyviltä, kun sitä ei heti löytynyt otin Burger Kingistä Kuro Pearl –nimisen hampurilaisen, se oli mustalla sämpylällä ja mustalla juustolla varustettu, muuten tavallinen purilainen, no tulipahan kokeiltua. Sitten haimme tavaramme säilöstä ja menimme aseman sisään ja söimme japanipikaruokaa Yoshinoya –pikaruokalassa, paikka todella oli pikaruokala, ruoan tilauksesta saapumiseen meni varmaan 45 sekuntia :D

Ruoan jälkeen haimme paikkaliput tikettimyymälästä ja reilun kolmen tunnin matka Tokioon alkoi. 

Kun saavuimme Tokion alueelle, istuimme siinä vain ihan rauhassa, kunnes tuli kuulutus, että seuraava asema on Shinagawa! Olimme vain katselleet, että meillä on kivasti tässä vielä aikaa kun lipussa luki saapumisaika klo 18.40, no Shinagawa oli 10 minuuttia ennen sitä ja siinä meidän piti jäädä pois. Keräsimme kamat supernopeasti ja heitimme reput ja rinkat selkään ja säntäsimme ulos junasta. Lähdimme siittä sitten etsimään seuraavaa kulkuneuvoa eli millä pääsisimme muutaman metropysäkin välin seuraavalle hotellillemme. Tulimme ulos ensimmäisistä porteista, kun ajattelin ottaa repusta kansion missä on kaikki kartat, liput ja paperit. No sitä ei sitten repussa enää ollutkaan, vaan se jäi junan istuintaskuun siinä kiireessä. Hetken pohdittuamme menimme ulos ja sieltä löysin netin, josta otin talteen lentoliput ja tämän seuraavan hotlan tiedot. 

Ei aikaakaan kun löysimme oikean metrolinjan ja ajoimme vielä viimeiset ajot Japan Rail Passeilla Kamatan asemalle. Siitä oli noin 50 metriä Sotetsu Fresa Innille. Chekkauduimme sisään ja kävimme viemässä pakaasit huoneeseen ja sitten palasimme kadulle etsimään kauppaa ja ruokapaikkaa. Kauppoja löytyi joka kadun kulmasta. Teimme ostokset ja sitten oli vuorossa ruokapaikka, sanoin Millalle, et haluan pikasushia eli semmonen sushipaikka missä ne annokset tulee sulle semmosella junalla. Me ollaan nähty tasan yks semmonen tällä matkalla ja nyt siis halusin sellaseen. Reilu viis minsaa myöhemmin semmoinen kuitenkin löytyi, joten ei tartte sit vissiin vähään aikaan toivoa mitään.

Ruoan jälkeen hotellille ja kamat rinkkoihin ja reppuihin kunnolla ja sitten unille.

20.10.

Herätys ajoissa ja aamiaisen jälkeen kamat kantoon ja kohti juna-asemaa. Yöllä oli tullut tekstiviesti Lufthansalta, että meidän jatkolento Frankfurtista Helsinkiin on peruttu lakon vuoksi! 

No ei siinä paljon auttanut ku mennä kentälle kyselemään, et mitäs tehää. Lentomme Tokio-Frankfurt lähtisi klo 14.05, mutta olimme kentällä jo kympin jälkeen. Hetken odoteltuamme Lufthansan tiskit aukesivat ja menimme semmoseen reilun kymmenen metrin jonoon.

Siinä jonossa meni noin 1,5 tuntia! Kaikilla oli ongelmia niiden jatkolentojen kanssa, joten he siellä tiskillä tekivät parhaansa saadakseen ihmiset koteihinsa. 

Meidän vuoro tuli ja siinä säädettiin niin, että meitä palvelleen tytön mielestä paras vaihtoehtomme olisi vaihtaa eka lento Air Franceen, se lähtisi klo 22.50 ja lentäisi Pariisiin. Sieltä jatkaisimme muutaman tunnin odottelun jälkeen Kööpenhaminaan ja sieltä taas muutaman tunnin jälkeen Helsinkiin?!? 

Hieman tätä ihmeteltiin, mutta koska tyttö oli sitä mieltä, että tämä olisi paras vaihtoehto, ni minkäs teet? Tyttö sanoi, että meidän pitäisi palata tiskille klo 14 jälkeen, kun kaikki siihen Frankfurtin koneeseen olisi saatu matkaan.

Oleilimme siis 1,5 tuntia taas jossakin ja sitten palasimme tiskille. Jonottaessamme meiltä tultiin kysymään monta kertaa, että olemmeko menossa Frankfurtin koneeseen, johon sanoimme, että meillä on jo pläni ja nyt vain tarvitsisimme vahvistuksen sille. Puolisen tuntia siinä olimme ja sitten tuli täti kertomaan, että meidän pitäisi mennä seuraavaksi chekkautumaan Air Francen tiskille eli sitten kun se alkaa joskus klo 19 aikoihin! 

Ei ollut vaihtoehtoja, menimme syömään (saimme Lufthansalta jopa 2000 yenin ruokakupongit) ja sen jälkeen kävelimme kaikki kaupat ja tilat todella tarkkaan läpi. Kyllähän se aika pitkältä tuntui, mutta sitten kello oli 19 ja jotain AF:n tiskit aukesivat. 

Menimme tiskille ja selitimme tilanteen. Tyttö etsi ja etsi, kävi kysymässä eri ihmisiltä apua, mutta varausta ei löytynyt! Ylläri! Hän pystyi vain sanomaan, että meidän pitää hoitaa tämä asia Lufthansan kanssa ja hän ei voi tehdä mitään. 

Muuten hyvä, mutta Lufthansan tiskit olivat kiinni kun heillä ei ollut lentoja, seuraava lähtisi klo 0.55 eli tiskit aukeaisivat ehkä kympiltä. Silloin voisi tulla kiirus, joten kävelimme ympäriinsä, josko jossain olisi joku keneltä voisi kysyä. Sitten näin Ana –lentoyhtiön tiskin, jossa oli tyttö takana. Ana on japanilainen lentoyhtiö ja se on samassa allianssissa Lufthansan kanssa. Sieltä löytyi apua, parin kymmenen minuutin kuluttua meillä oli e-ticket numerot Air Francen lennolle Tokio-Pariisi-Helsinki. Kysyin nimittäin Anan tytöltä, etteikö Pariisista menisi suoriakin lentoja Helsinkiin, jottei tarttisi Köpiksen kautta mennä ja löytyihän sieltä! Näin säästettiin noin seitsemän tuntia matka-aikaakin.

No saimme liput Air Francen tiskiltä ja menimme turvatarkastuksesta läpi ja menimme shoppailemaan. Katselin viskejä vesikielellä ja valitsinkin niistä muutamat, mutta kassalla Milla sitten heräsi ja sanoi, ettemme voi ostaa nesteitä kun meillä on jatkolento! Prkl säädökset! 

Meillä oli vielä reilut parituntia jumittamista täällä, joten joimme olutta ja pelasimme kännyköillä. Lento lähti ajallaan ja seuraavat 12 tuntia meni puoliunessa. Paitsi että Air Francen kone oli vanha ja raihnainen Lufthansan koneeseen verrattuna esim penkin viihdekeskus oli luokattoman huono!

Laskeuduimme Pariisiin klo 04.00 aamulla paikallista aikaa ja jatkolento lähtisi klo 10.50, joten taas oli odotusta tiedossa! No nää on aina tälläsii seikkailuita ja eihän näille noi itse mitään! Lento Helsinkiin oli Finnairin ja sekin lähti ajallaan Pariisista. Kotona olimme siis about 20 tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin... Onneks oli vielä lomapäivä :D